Olen asunut Korsossa 1980-luvun lopussa, mutta tuolloin olin ihan pieni tyttö vielä. Tuon jälkeen asuin pitkään muualla Vantaalla ja Helsingissä. Korsossa tuli käytyä vain pari kertaa Ankkarockissa teinivuosien aikana.

2010-vuoden lopulla etsimme perheellemme uutta isompaa kotia pääkaupunkiseudulta. Kaverimme törmäsi myynti-ilmoitukseen, jossa oli myynnissä Korson asemalta vanha asuinkasarmi. Ei ollut mitään tietoa missä Korsossa sellainen olisi, mutta menimme huvikseen katsastamaan paikan. Tuolloin oli kylmä talvi-ilta. Talo oli autio, ikkunat rikki ja luukutettu, seinät täynnä graffitisotkuja. Silti se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Talo tuntui heti omalta.

Vuoden 2011 tammikuussa teimme pikaisen siistimisremontin talon pienempään huoneistoon ja muutimme sisään. Juuri oli alkanut kovat pakkaset, patterit eivät toimineet kunnolla, ikkunoista veti ja pönttöuuneja ei saanut vielä ottaa käyttöön. Nukuimme olohuoneessa perhepedissä kylkikyljessä. Se ei haitannut, koska uusi seikkailumme upeassa vanhassa talossa oli alkanut.

Ensimmäiset vuodet elimme todella ruuhkavuosia. Oma poikamme oli pieni, hoidimme sijaislapsia, mies kävi töissä ja kaikki vapaa-ajat ja lomat teimme remonttia. Melkein kaiken olemme tehneet itse. Pikkuhiljaa remontti eteni. Kun olohuone, keittiö, toinen lastenhuone, ulko-ovet ja ikkunat oli valmiit, muutimme tähän isompaan huoneistoon. Pikkuhiljaa valmistui myös talon 5 muuta huonetta, kuistit ja maalasimme talon ulkoa. Myös toinen poikamme syntyi.

Remontti on tehty vanhaa kunnioittaen. Tämä 1901-valmistunut hirsitalo on rungoltaan hyvässä kunnossa, olemme tehneet lähinnä pintaremonttia ja korjanneet autio-vuosien tuhoa. Muovimatot revittiin pois, lautalattiat kaivettiin esille, seinät tapetoitiin vanhan ajan paperitapeteilla. Korkeat sisäkatot kaipasivat uutta maalia, ikkunat korjausta ja samoin kaksi ulko-ovea piti uusia. Ulko-ovet teetätimme muualla, mutta ikkunat olemme korjanneet itse vanhan ajan tapaan pellavaöljykitillä. Talo on niin korkea ja iso, että muutama kesä meni taloa maalatessa työn ja lastenhoidon ohella. Vielä pitäisi talon ulkokatto kunnostaa ja piha laittaa kuntoon.

Kun sisäremontti oli tehty, päätin perustaa haaveilemani sisustuskaupan kotimme yhteyteen. Pieni Korson aseman puotini on ollut aivan uusi tuulahdus Korsoon. Korsolaiset pitävät sen tunnelmasta, ja sinne tullaan kaukaakin Suomesta. Muutaman kerran vuodessa järjestän puodilla tapahtumia, jossa aina 100-200 ihmistä viettää mukavaa päivää.

Kaiken tämän keskellä kirjoitan Koti Asemalla-blogia. Blogini kertoo remontista, kodistamme, perheestämme, arjen iloista ja suruista kauniiden kuvien kera. Blogissa olen usein kehunut Korsoa, koska Korso on paljon parempi paikka asua, kuin mitä sen maine antaa ymmärtää.

Puotini nimeksi valitsin myös Korson aseman puoti, halusin ihan syystä että nimessä on Korso myös. Ihmisille ei ehkä ensimmäisenä tule puotini nimestä mieleen, miten söpö ja ihana puotini onkaan. Aion kuitenkin muuttaa sen ajatuksen ihmisissä. Korson on aika nousta täältä parjattujen joukosta. Toivon että tällä inspiroin muitakin perustamaan tänne uusia ihania yrityksiä, ravintoloita jne.

Talomme ja blogini on jo nyt herättänyt paljon huomiota. Olemme olleet monesti Vantaan päivälehdissä, Helsingin Sanomissa, sisustuslehdissä, Puutalo-sisustuskirjassa ja jopa radiossa. Mielelläni annan haastatteluja, ja kerron miten hyvä täällä on asua. Koska se on totta, Korso on hyvä paikka asua. Täällä on hyvä yhteishenki, kivoja asuinalueita ja palvelutkin paranevat jatkuvasti.

Vuoden 2018 syksyllä puotini laajenee, ja meille tulee myös ekokauppa ja kahvila. Sellainen aavistuksen trendikäs mutta kotoisa kahvila, jossa kuka vain viihtyy. Kahvila, joka on meidän korsolaisten olohuone.

Henna Poikonen 14.12.2017

korsonasema.fi

blogit.meillakotona.fi/kotiasemalla